Arvostelut: Ihmisen nimeen
Synestesia tuotantoa voi tiedustella veloituksetta arvostelu- tai muihin vastaaviin tarkoituksiin: info(at)synestesia.net. Olkaa ystävällisiä ja ilmoittakaa mikäli bongaatte sivuiltamme puuttuvan arvostelun.
Tuskasi
Somehow it seems that the people of Pori are overwhelmed by the power of being pissed about their own hometown - so at least the local bands have a lot to tell for others who are not living in Pori. This time the story is told from the mouth of Synestesia. The band has played in the past quite traditional Heavy Metal tones, but now their style has turned to more Melodic Death Metal. But wait a minute... Pori has already one really great Melodic Death Metal band, Mors Principium Est, does it ring a bell for anyone? Well, the generic style might be same, but still Synestesia do their stuff in Finnish and they have much more epic touch compared to MPE.
"Ihmiseen nimeen" EP begins with the intro track "Terrigenus", which is just some random Finnish blabbering. Right after that Eero Kuusisto tears of the first grunt out of his lungs and cold shivers just run through your joints and veins. "Raadelma" has the hit potential for ears of those people, who have at least some kind of understanding for Metal music. The song has a really powerful atmosphere, chorus lines are catchy and the band's instrumental working is really memorable and awesome.
As the engine is heated up already why the band should stop pressing the gas pedal? "Korjuu" reminds a lot of Synestesia's old material, but still the song is structurally far beyond the older material's greatness. The guitar lines lead into dephts of pleasures, there where Synestesia shows really from what it's made of. As the cello lines of "Juuret tämän maan" show the easy going Synestesia side, it's obvious to listen what's going to happen in the end. As "Särkynyt mies" goes by and the last slow going track "Ihmiseen nimeen" gives the last stirs of epical atmosphere, it's pretty easy to press the play button again to make another tour into the world of Synestesia.
Pori, god damn. You've done it again. The Synestesia bunch is totally marvellous and they have ability and are capable to conquer even something far beyond this cold land of Finland. Luckily these guys already signed a contract with Kampas Records. So all what we need to do now is sit and wait and loop "Ihmisen nimeen" as long as needed.
Korroosio.fi
Synestesia iski viime vuonna norsun reisiluun allekirjoittaneen kurkkuun tarjoilemalla kovin valmiin kuuloista ja kypsää suomimetallia viisiraitaisen EP:n muodossa, joka tottelee nimeä Heikkojen herralle. Bändi vakuutti sekä soitto- että sävellystaidoillaan ja jätti ilmaan suuret odotukset tulevaa materiaalia silmällä pitäen. Nyt, vuotta myöhemmin, on yhtye julkaissut jälleen uutta materiaalia seitsemänraitaisen tuotoksen muodossa.
Levyä ei potkaista käyntiin pidemmittä puheitta, vaan paalupaikkaa kappalejärjestyksessä pitää puoliminuuttinen intro Terrigenus. Kyseessä on mielenkiintoinen studiokikkailu ihmispuheäänellä, josta saa parhaat fiilikset irti kuulokkeilla kuuntelemalla. Alkupuheen jälkeen levy pääsee alkamaan Raadelmalla, joka onkin musiikillisesti tutuhkoa Synestesiaa. Läsnä ovat vahvat kitaraleadit ja melodiat, mutta verrattuna edelliseen selkeää muutosta on tapahtunut lauluissa. Murina tuntuu tällä kertaa kantautuvan jostain sammalten alta, kun ennen se on ammuttu päin naamaa suoraan edestä. Uudistuksen ovat kokeneet myös sanoitukset, jotka ovat muuttuneet kertovista pohdiskelevammiksi, satusedän tilalle on tullut vitutuksesta kärsivä filosofi.
Rokimpaa vaihdetta silmään lyö Korjuu, joka jatkaa Raadelman pohdiskelua ihmiselämän pimeistä puolista. Kappale sisältää todella maukkaan riffittelyn lisäksi suorastaan killerin soolonlirautuksen sekä makoisat bassoslaidit. Miksaus onnistuukin erittelemään hyvin eri instrumentit toisistaan, edellisellä tuotoksella ainakin allekirjoittaneella oli hieman vaikeuksia kuulla bassoa muun materiaalin alta. Tällä kertaa bassottelut on kuitenkin maustettu paikoittain oikein maukkaalla kolinalla, joka auttaa huomattavasti matalammista taajuuksista nauttimisessa. Levyn äänimaailma on muutenkin ottanut askeleen parempaan päin HH:n verrattuna, tällä kertaa miksaus myös hengittää. Ensi kuulemalta Ihmiseen nimeen kuulosti hieman ponnettomammalta kuin edeltäjänsä, mutta näin asia ei ole. Sen sijaan äänet rouhivat eri tavalla maata kuuntelijan alta, ja kestävät mainiosti kuuntelua suuremmillakin volyymeillä.
Tuttua linjaa jatkaa hieman seesteisempi Juuret tämän maan, jonka aloittaa kappaleen teemaan sovitettu sellointro. Levyn suurimman yllätyksen tarjoilee kuitenkin korvia riipivän välisoiton jälkeen valloilleen pääsevä Särkynyt mies. Kappaleen pääriffi on yksi uhkaavimmista ja pahaenteisimmistä ääniaalloista mitä olen kitarasta kuullut irti päästettävän! Kyseessä onkin levyn nopein raita, jossa esille pääsevät kunnolla myös yhtyeen taustakööri. Allekirjoittaneen korvia hivelee erityisesti myös todella munakkaan kuuloiset klangit bassossa. Kappale on ehdottomasti raskainta Synestesiaa koskaan, ja todistaa että yhtyeeltä onnistuu sujuvasti myös melkoisten hilselinkojen säveltäminen. Vastaaviin tunnelmiin ei kovin usein pääse edes bändin levyttävät isoveljet, terveisiä vain Lappeenrannan suuntaan.
Levyn nimibiisi rauhoittelee kuulijaa myräkän jälkeen ja jättää arvuuttelemaan jäätiinkö äsken tankin vai rekan alle. Ihmisen nimeen on epäilyksettä Synestesian paras levy tähän mennessä, kaikkien kappaleiden puolustaessa paikkaansa tuotoksella. Tempo on noussut ja kivekset laskeutuneet, tylsiä hetkiä ei levyltä löydy. Jo pelkkien rumpukikkojen etsimiseen menee useampi kuuntelukerta ja sävellysten toteuttamisessa on muutenkin nähty kaikkien instrumenttien kohdalla paljon vaivaa. Levy kestää siis todella hyvin kuuntelemista pituudestaan huolimatta, repeatilla sitä tulee kuunneltua usein muutaman kerran putkeen. Kliseisesti voisikin todeta, että levyn ainoa heikkous on sen pituus.
Arvosana: 5 / 5
Imperiumi
Synestesia lyö tiskiin Ihmisen nimeen -omakustanne-EP:n, jolle audioraitoja on kertynyt peräti seitsemän. Yksi niistä tosin on Terrigenus-niminen intro ja Corvus Monedula on käytännössä alkusoitto Särkynyt mies -kappaleelle. Puheintron jälkeen orkesteri paljastaa raatelukyntensä terävimpinä kuin koskaan aikaisemmin. Bändin musisointi pohjautuu uutuustuotoksellakin samaan perusajatukseen kun aikaisemminkin: kun vanhan liiton meininkiä ja nykypäivän modernimpaa metallia yhdistelee keskenään suomenkielisin vokaalein, alkaa lopputulos kuulostaa vahvasti bändiltä itseltään.
Uutuustuotoksessa riittää purtavaa, sillä Synestesialla on ilmiömäinen kyky tehdä lyhyehköistä biiseistään tarvittavan monipuolisia. Orkesterin ei tarvitse kuitenkaan lähteä monipuolisuuden nimissä pomppimaan musiikkigenrestä toiseen, vaan biisien eroavuudet ilmenevät lähinnä tunnelmatasolla. Kitarariffeihin pohjautuvat biisit eivät kangistu kaavoihinsa ja örinälaulannasta huolimatta biisien melodiarakenteet jäävät soimaan pääkoppaan. Tuotoksen lead-kitaroinnit ansaitsevat myöskin erikoismaininnan, sillä harvoin vastaan tulee tämäntyylistä tuotosta, jonka jokainen soolo kuljettaa materiaalia eteenpäin.
Soundipoliittisesti uutuustuotos petraa edeltäjistään, sillä nyt äänimaisemassa on laajuutta materiaalin vaatimalla tavalla. Perussoundi on tarpeeksi puhdas, mutta studioviila ei ole kuitenkaan hionut kaikkea särmää pois edesottamuksista. Raskaan soiton vastapainoksi sävelletyt tunnelmaosuudet toimivat hyvinä lisänyansseina, Juuret tämän maan -biisin lyhyt, mutta asiansa ajava sellointro on tästä erinomainen malliesimerkki. Kokonaisuutena Ihmisen nimeen -EP lunastaa taatusti sille asetetut tavoitteet, sillä taannoisen tiedotteen mukaan Synestesia on solminut levytyssopimuksen kotimaisen Kampas Recordsin kanssa. Onnittelut allekirjoittaneelta.
Arvosana: 4,5 / 5
Desibeli.net
Porilainen Synestesia solmi äskettäin levytyssopimuksen kotimaisen yhteistyökumppanin kanssa, joten Ihmisen nimeen jää kaikella todennäköisyydellä bändin viimeiseksi omakustanteeksi. Kun miniä kuuntelee, ei tapahtunutta voi pitää suurenakaan yllätyksenä, sillä satakuntalaisten raaka suomenkielinen metallointi toimii jo tällä pikkukiekolla jokaisella mahdollisella tasolla.
Oivaltavan ja toimivan puoliminuuttisen intron perään tärähtävä Raadelma on sellainen pelinavaus, ettei moista olla vähään aikaan kuultu. Syvältä kumpuava murinalaulu ja väkevän melodinen mutta samalla vahvasti ässäriffeihin rakentuva sävellys, onnistunut sovitus, sekä kaupan päälle vielä täyden kympin soundit. Eikä meno suinkaan hyydy onnistuneen avauksen jälkeen, vaan paria pientä horjahdusta lukuunottamatta yhtye pitää kaikki langat tiukasti hyppysissään hamaan loppuun saakka.
Suomenkieli on kärsinyt metallin markkinoilla viime aikoina pienestä inflaatiosta, mutta tämän ep:n perusteella Synestesialla ei ole hädän päivääkään. Debyyttipitkäsoittoa luvataan vuoden päähän, joten siihen asti on nähtävästi tyytyminen tuoreeseen miniin, sekä ryhmän aivan liian harvoihin live-esiintymisiin.
Arvosana: 4,5 / 5
