Olemme valitettavasti joutuneet lykkäämään Nereuksen julkaisun vasta tulevan vuoden ensimmäiselle puoliskolle, oletettavasti alkukevääseen. Tähän ei ole mitään sen ihmeellisempiä syitä kuin se, että Ansa Studion ja meidän aikataulumme eivät vain natsanneet tämän vuoden puolella sopivasti yhteen ja sen verran mielellämme työskentelemme Jorin kanssa tulevankin levyn tiimoilla, ettemme edes harkinneet missään vaiheessa toista studiota, vaikka tämä useamman kuukauden lyökin lisää aikatauluihimme. Nauhoitukset alkavat näillä näkymin heti Helmikuun alussa. Edelleen myös on epäselvää kuka levyn tulee julkaisemaan, vai julkaisemmeko sen kenties itse. Eteemme on lyöty hyviä ja vähemmän hyviä vaihtoehtoja, mutta vielä emme ole päätöstä tehneet. Palaamme tähän asiaan tarkemmin hieman myöhemmin tämän vuoden aikana.
Levy on kuitenkin muuten hyvällä mallilla ja me olisimme ihan valmiit sulkeutumaan studioon hyvin lyhyelläkin aikataululla, mutta onpahan nyt aikaa vielä hioa pakettia entistä enemmän. Tällä hetkellä tilanne on kaiken kaikkiaan se, että sävellystyö on saatettu valmiiksi ja nyt upotellaan lähinnä sanoja biiseihin sekä kuorrutellaan kakkua enimmäkseen sovituksellisilla jipoilla. Toki tämä lisäaika nyt meille sallii vielä isompienkin muutosten tekemisen, mutta sellaisia tuskin on tulossa.
Taiteelliselta kantilta siis levy etenee oikein mainiosti, vaikka muutoin mutkia matkassa onkin. Varmaa on, että Nereus näkee päivänvalon, mutta auringonousua joudumme nyt kaikki valitettavasti hetken odottelemaan.
]]>Päivän polttavin puheenaihe Synestesiaan liittyen on tietysti seuraava julkaisu. Joissain yhteyksissä projektinimellä Iisakinkirkko kutsuttu teoksemme on ollut työn alla jo kutakuinkin kaksi vuotta, mikä tuntuu nykypäivänä olevan melkolailla pitkä aika kahden täyspitkän musiikkialbumin julkaisun välillä. Ja ennen kuin kukaan ehtii innostumaan sanottakoon, että uuden Synestesia-albumin odotus myös jatkuu vielä muutaman meripeninkulman verran.
Kuten Eero konseptimaestron roolissaan taannoin kirjoittelikin, on Nereuksen pääpiirteet olleet hahmoteltuna jo hyvän aikaa. Tarina on kutakuinkin olemassa ja itse voin lisätä tiedon taakkaanne sen verran, että instrumentaalis-sävellyksellisestikin albumi alkaa olemaan muutamia keihäänkärkien teroituksia ja ruuvien kiristelyä vailla paketissa.
Periaattessa olemme siis vahvasti voiton puolella matkallamme. Prosessi on kuitenkin pitkä ja monivaiheinen. Alustavasti on toimintasuunnitelmaamme kirjailtu, että Nereuksen yhteinen treenikämppäkäsittely aloitetaan loppukesästä, ehkä paremmin sanottuna syksyllä. Studiokuntoisuus - niin musikanttien kuin materiaalinkin osalta - olisi tarkoitus olla saavutettuna loppusyksystä, talven kynnyksellä. Synestesia siis työskentelee hitaanlaisesti mutta sitäkin vakaammalla sykkeellä!
Sen lisäksi, että musiikkialbumin tekemisen kannalta kaikkeista oleellisin asia eli varsinainen luomistyö on näin todettuna hyvällä mallilla, tulee matkaseurueemme vielä päästä päätökseen lopullisesta matkanjärjestäjästämme - eli albumin julkaisijasta.
Feeniks-albumimme julkaissut Kampas Records on yhteisymmärryksessä jäänyt matkalta pois ja tällä hetkellä pöydällämme on oikeastaan kaksi vaihtoehtoa: tuttavallisen lämpöinen, paikallinen levy-yhtiönuorukainen sekä jo muutamat maailmanmeret valloittanut levyvarustamo. Olemme siis neuvottelutilanteessa jonka ratkeaminen on vielä muutamien oleellisten kysymysmerkkien takana.
Henkilökohtaisesti elättelen toiveita asian selviämisestä kesän aikana, mutta viimeistään syksyllä. Ennen sopimuksen syntymistä emme kuitenkaan uskalla luvata tarkempia julkaisuajankohtia vaikkakin pohjimmainen toive olisi saada laivamme laineille vielä 10-vuotisjuhlavuotemme 2011 aikana.
Näiden oleellisuuksien lisäksi käsiteltäköön Synestesia-paitojen nykytilaa ja lähitulevaisuutta. Tällä hetkellä varastomme rullakoissa seisoo vajaat kymmenen kappaletta ns. tyttöpaitoja - eikä muuta. Toisin sanoen tarve on kova!
Suunnitelmat uusista tekstiileistä on olemassa mutta toteutus puuttuu. Likviditeettipula, myynti- ja toimitustoimien organisoinnin ongelmat ovat olleet kapuloina rattaissamme sekä pesulappuina niskoissamme. Näin kesäajan vyöryessämme päällemme kuumasti hönkivän ukkospilven lailla ei voi kuin lyödä kämmenellä otsalohkoon ja pahoitella, että synesteetikkojen uudet vaatteet näkevää päivänvalonsa vasta lähiaikoina. Niin, elämme näitä jännittäviä aikoja!
Näin sanoittajan vinkkelistä voinen hieman avata niitä taustoja mistä tarina lähti syntymään. Ehkä helpointa se on tehdä lyömällä käteen pari kirjaa, jotka vaikuttivat osaltaan enemmän tai vähemmän levyn teemaan:
Erik Larson - The Devil in the White City
Tämä, ehkäpä maailman ensimmäisen tunnustetun sarjamurhaajan, Dr. H. H. Holmesin 1893 Chicagon maailmannäyttelyn kylkeen nivoutuvasta "urasta" kertova semifiktio oli se ensimmäinen sysäys aivonystyröille. Maailmannäyttelystä kun pyrittiin rakentamaan "täydellinen kaupunki". Tämä pisti miettimään miltä näyttäisi minun pääkopassani vastaava rakennelma. Se venyi täydelliseksi yhteisöksi, joka muuttui valtioksi ja niin eteen päin. Ja koska täydellisyys on helvetin tylsää niin pitihän sitä keksiä sopan jatkeeksi vähän sitä epätäydellisyyttäkin. Ja oli se Holmeskin melkoinen velikulta.
Ihan alkuperäinen idea oli käyttää tuota kuvitteellista saarivaltiotamme ainoana levyn kappaleita yhteen nitovana elementtinä ja sijoittaa sinne useita irrallisia tarinoita, jotka osittain nivoutuisivat yhteen (ála Sin City tms.). Mutta kuten aiemminkin niin yhdestä biisin tarinasta alkoikin venyä ensin parin mittainen, sitten kolmen ja lopulta päädyttiin Feeniks-tyyppisesti koko levyn läpi kulkevaan tarinaan.
Tämä muutamankin lekaharkon kokoinen mielipiteenjakaja (Simpsoneita lainatakseni: "...isn't that the Bible for Right wing losers?") oli yleissivistyksen vuoksi pakko lukea läpi. En asettanut mitään ennakko-odotuksia ja olin todella yllättynyt, että kirja ei tosiaan ollut niin "jyrkkä" (tai ainakaan minä en sitä sellaisena kokenut) kuin sen kritiikki antaa ymmärtää. Kirjassahan seurataan kuvitteellisen vahvasti yhdysvaltoihin pohjaavan valtion syöksykierrettä muutaman päähenkilön tarinoiden kautta, joten se istui siinä mielessä jo päässäni muhivaan tarinaan varsin hyvin.
Vaikka tarina ennen tuota oli jo aika pitkälti niputettu (mm. Kallen antamien lisäideoiden avustamana) niin Randilta löytyi kuitenkin inspiraatio siihen viimeiseen niittiin eli päähenkilömme motiiviin, jolla saatiin ns. ympyrä sulkeutumaan. Se on sitten jokaisen kuulijan oma asia oikeuttaako tämä motiivi hänen tekonsa. Minä en aio henkilökohtaisesti siihen ottaa kantaa.
Tältä pohjalta siis eteenpäin. Varmasti lisää turinoitavaa alkaa tänne syntymään tässä lähiviikkojen aikana.
Seurailkaa myös osoitetta Nereusprojekti.net, josta saattaapi löytyä uusia tarinaa valottavia pikku vihjeitä jo ennen levyn julkaisua!
Sivustojen pystyttäminen kaikkine sisältöineen on ollut oikein hauska projekti. Kiitetään lyhyesti kaikki mukana olleet:
Niko Juhola - promokuvat
Elina Kuusisto ja Tessa Laurila - naisäänet videolla
Kalle Aaltonen - osittainen kuoro-osuuksien äänitys sekä laulu
Jonne-Pekka Stenroos - videon kuvitus, sävellys sekä laulu
sekä allekirjoittanut, Eero Kuusisto - materiaalin käsikirjoitus, videon tekninen ja taiteellinen toteutus sekä miksaus ja äänitykset
Kiitos! Tästä eteenpäin!
]]>Kynäilenpä nyt muutaman kappaleen verran siis tietoa sitä mitä Synestesian leirissä tapahtuu:
Levyä viilaillaan. Vielä on matkassa useita kysymysmerkkejä, mutta näin sanoittaja/teemoittaja/tarinankertoja-vinkkelistä katsottuna tuleva levy on jo tässä vaiheessa tiukemmassa paketissa kuin koskaan! Nyt hiotaan biisejä paikoilleen ja lopulta sitten läiskitään ne passeliin järjestykseen levylle ja minä pääsen aloittamaan paketin siloittelun. Aiemmin ollaan edetty aika pitkälti sillä linjalla, että biisit on mitä on ja minä niputan ne sitten paketiksi. Tällä kertaa lähdettiin se naama edellä puuhun ja nyt on myös minun pääkopan ulkopuolella tiedossa hyvin vahvasti mitä on tulossa ja näistä ajatuksista voi sävellyssektio hakea myös inspiraatiota.
Siinä missä Feeniks oli hyvin suoraviivainen paketti teemaltaan on taas tämä, kutsutaan nyt vaikkapa originaalilla projektinimellään, "Valkoinen kaupunki"-levytys huomattavasti monisyisempi konseptipaketti. Mukana on toki tietenkin myös murhameininkiä, mutta tällä kertaa enemmänkin perinteikkään mysteerin muodossa. Tähän soppaan kun lyödään ihan oikeaa sanomaa ja loppuun hieno poliittismoraalinen twisti niin voisinpa sanoa, että syvissä vesissä uidaan! Tähän saakka kasaan saatetut biisitkin ovat, ainakin omaan makuun, entistä monitahoisempia ja täten istuvat levylle mainiosti.
Keikkoja säädellään. Vaikka keikkakalenteri tällä hetkellä varsin väljän näköinen onkin niin se ei suinkaan tarkoita, etteikö verhon takana töitä asian eteen tehtäisi. Syksy/talvi-sektorilla olisi tarkoitus päästä valloittamaan ainakin muutama kotimainen kaupunki ja ehkä jotain niiden ulkopuoleltakin. Helsinki on ehdottomasti prioriteettilistan kärkisijoilla, kuten useasti on toivottu. Keikoilla on luvassa, mikäli vain treenaamaan ehdimme, myös ensimmäistä kertaa tarjolla aivan uutta materiaalia! Pysykää siis kuulolla ja ottakaa yhteyksiä, jos tiedätte jonkun potentiaalisen tapahtuman jonne meitä voisi tyrkyttää soittamaan.
Paitoja piirrellään. Toivottavasti jo ensikuun puolella pääsette tekin tästä uuden levyn teemaa heijastelevasta taiteesta nauttimaan. Jotta tämä kaikki on mahdollisimman pienellä budjetilla mahdollista tullaan paidat toteuttamaan ennakkotilauksena. Olemme huomanneet, että oikeiden kokojen hamstraaminen varastoon tuntuu olevan täysin mahdotonta ja aina joku koko loppuu melkein heti. Ennakkotilaus mahdollistaa myös paitojen painattamisen useammassa värissä! Kyllä, kuulit oikein! Enää ei bändipaidan tarvitse olla musta! Ennakkotilaajille tullaan tarjoamaan useampia eri värivaihtoehtoja ja varastoonkin aiomme pienen erän ottaa paitaa mustan lisäksi myös valkoisena.
Kesästä nautitaan. Kaiken tämän tohinan keskellä on myös lomailtu ja ensikuun puolella vietämme myös hieman yhteistä laatuaikaa meren äärellä inspiraatiota hakien!
Ei muuta kun näillä eväillä eteenpäin. Palaillaan asiaan!
]]>
Ilokseni voin todeta, ettei Synestesian kehitysaskeleet rajoitu pelkästään nettisivujen rakenteluun vaan myös homman ydinasia eli uuden musiikin luonti on saatu hyvään vauhtiin. Omien laskelmieni mukaan biisejä ja biisin raakileita on talven aikana kasaantunut noin tusinan verran. Tosin osa raakileista on vielä enemmänkin vain pari lupaavaan, suuntaa-antavaa riffiä ja melodiaa kun taas osaa voisi kutsua jo ihan sävellyksellisesti valmiiksi biiseiksi. Vanhaan peilaten lienee kuitenkin liian varhaista alkaa sen kummemmin arvailemaan minkälaista linjaa Synestesian tulevaisuuden julkaisu tulee noudattamaan. Sen voin paljastaa, että duurisoinnut ovat paikoin nostaneet päätään, jopa pelottavuuteen asti. Uusi materiaali on myös paikoin soitannollisesti melko vaativaa vaikkei nyt sovi niinkään sanoa, että tilukikkailun tasolle oltaisiin taannuttu. Sanokaamme siis vaikka, että paine soittajan ranteessa on kova.
Kaikin puolin Synestesia-leirin henki on aivan hyvä. Rauhalliseen omaan tahtiin valmistelemme musiikkia, teemoja sen ympärille ja pohdimme eri toteutusvaihtoehtoja. Hiljalleen, ilman sen kummempia kiireitä. Alustavasti on pidetty suunnitelmana ajoittaa seuraava Synestesia-julkaisu vuodelle 2011, yhtyeemme 10-vuotisjuhlavuodelle. Niin, kymmenen vuotta yhteistä jotosta takana. Vieno ylpeyden tunne tässä rinnassa jo sykkiikin. Tämä hetelmä tosin ei tunnu pehmenevän vanhetessaan.
Innolla kevään ja kesän paria keikatutusta odotellessa siirryn takavasemmalle työstöä jatkamaan. Ja työstöhän ei lopu milloinkaan. Ja hyvä niin.
]]>Samalla ajalla kun rapisteltiin lahjapapereita ja kaadettiin rosollit rinnuksille, orkesterimme debyyttialbumia on hiljalleen ja hellyydellä työstetty kohti viimeistä muotoaan. Parhaillaan istun ensi kertaa tänä vuonna kotikoneeni äärellä, kuunnellen studiomaestromme viimeisimpiä miksausversioita. Kuulostaa aivan hyvältä, kuten tässä vaiheessa projektia on sanottava. Vielä löytyy - tottakai - pientä hiottavaa ja puunattavaa, mutta melko likeelle alkaa maaliviiva jo hahmottua.
Kuten on studiovideoillakin jo todeksi näytetty ja blogissakin kirjoitettu, hommat eivät menneet studiossa aivan kuten etukäteen oltiin suunniteltu - varsinkaan kitaroiden osalta. Mutta kuten jokaiseen sankaritarinaan kuuluu, ongelmat aina voitetaan ja lopussa kiitos seisoo. Näin jälkikäteen kun muistelee menneitä kitarointisessioita ja ylipäänsä studiotyöstön aikaa, ei voi kuin nostaa hattua kollegoideni, metalliveljieni ja taistelutovereideni eli yhtyepartnereideni suuntaan, studiomaestro Joria unohtamatta. Hiki säästää verta ja sitä rataa. Kaikki tarvittava tehtiin ja tavoitteet saavutettiin. Hyvä pojat (ja tytöt!).
Nyt kun kaikki nauhoitukset on tehty, on musiikin teknisen viimeistelyn vuoro kuin myös meikäläiselle aina yhtä armas kansien paskartelu ja sitä myötä levyn ilmeen konkretisointi. Tavoitteena on nämä toimet saada suoritettua vielä tammikuun alkupuoliskolla ja sitä myöten levy saada painoon. Eipä siis muuta kuin pukin tuomat ikivihreät Reinot jalkaan, vihreät kuulat suolen mutkaan ja etiäpäin! Maine ja mammona odottaa jo!
Tämän projektimme viimeistelytöiden ohessa on mietinnässä myös kevään ja kesän konsertointimahdollisuudet. Tällä hetkellä suunnitelmissa on luonnollisesti levynjulkaisukeikat(!) maaliskuulle sekä mahdollisesti myös Synestesian ensimmäiset ulkosuomalaiset esiintymiset täällä Viron turpeilla turuilla. Itsellä alkaa tuo viron kieli olemaan pikkuhiljaa niissä kantimissa, että jonkinsortin yhteispeliä paikallisten bändienkin kanssa voisi harkita. Ans kattoo miten käy, aika näyttää.
Tammikuun aikana julkaistavaa nettisinkkua ja maaliskuun 13. päivää odotellessanne, tutustukaapa vaikka tälläiseen Suomi-komiikaan nuoreen klassikkoon: http://www.youtube.com/watch?v=cBVNUlBA5Pk
"Nyt iisi. Iisi!"
]]>Tammikuussa olisi tarkoitus pulauttaa pihalle jonkinlainen nettisinkku, ilmaiseksi ladattavana toki, joka tulee sisältämään kaikella todennäköisyydellä levymme avausraidan. Tarinavetoinen kun tuotos on, niin tuntuisi hassulta mistään muualta päin levyä maistiaista tarjota.
Tulevana viikonloppuna käymme vielä Jonnen kanssa viimeiset voitelut suorittamassa. Jonne hoitelee omat leadinsa ja soolonsa, jotka jäivät noiden vireongelmien takia rästiin. Minä tempaisen myös yhden veisun pitkälti uudestaan, kun tulimme siihen tulokseen että kertsin melodia pitää uusia ja mahdollisesti myös vähän rukata biisin muutakin vokalisointipuolta, tai muuten biisi jää vähän "tyhjäksi". Otinpa synan käteen ja soittelin sitten uudet melodiat pojille ja siltä pohjalta lähdetään nyt vetämään.
Olemme hitusen aikataulussa jäljessä kuitenkin. Alkuperäinen ajatus oli, että jouluksi olisi jo lätty meidän omissa hyppysissämme, mutta nyt menee tuonne tammikuun puolelle. Mutta eipä niin väliä, kun ennen sitä se ei painoon olisi lähtenyt kuitenkaan. Tunnelmat ovat hyvät ja olemme, ainakin vielä, lopputulokseen varsin tyytyväisiä. Eiköhän sitä kuitenkin vielä hetkellisesti ehdi se "Mitäs vittua me mentiinkään tekemään"-fiilis jossain vaiheessa pintaan pukkaamaan. Viimeistään siinä vaiheessa, kun arvosteluja jännitämme.
Käymme myöskin Jessen syntymäjuhlaa kunnioittaen ottamassa promokuvamme joulupäivänä. Kuvituksen ottamisen suorittaa jo jonkinlaisen hovikuvaajan asemaan noussut Niko Juhola, jonka CCD-kennoilta on peräisin myös tuo edellinen otoksemme.
]]>Kitarointia, huutamista ja kaksi Jukka Virtasta.